Vanhemmat

Koulun valinta on tärkeä päätös. Alla Fredrika-koulun vanhempien kertomuksia siitä, miksi he valitsivat Fredrika-koulun lapsilleen.

Milka & Atron Kalmanlehto

Valintani pistää Atron Steiner-kouluun oli selvä jo hänen syntyessään. Itse Steiner-koulun käyneenä päätös pohjautui kokemukseen.

Kymmenvuotisen koulu rupeaman jälkeen koin Steiner-koulun soveltuvan luovalla ja joustavalla opetuslinjauksellaan paremmin lapsen yksilöllistä kehitystä tukevaksi.

Fredrika -koulu on vastannut toiveitani enemmän kuin edes odotin. Olemme omalla panostuksellamme saaneet muokata koulua toiveittemme mukaiseksi, hioa epäkohtia ja tarttua vahvuuksiin.

Koulun pieni koko ja luonnonläheisyys tarjoaa turvallisen ympäristön, johon joka aamu lähdetään yhtä reippaalla innolla ja uutta koulupäivää odottaen.

Mistäpä voisin olla kiitollisempi kuin nähdessäni lapseni nauttivan koulun käynnistä ja oppimisesta, soittamisesta, laulamisesta, käsitöistä, matematiikasta, metsäretkistä ja ystävistä täysin siemauksin.

Vanhempien aktiivisuuden arvostus on luonut yhteisöllisyyttä ja taisteluhenkeä vaikeiden tilanteiden voittamiseksi. Toivotan meille onnea ja voimia saattaaksemme arvokkaan koulumme turvallisesti vakaalle pohjalle!

Marja Köngäs, Idan äiti

Uskon, että luovuuden tukeminen ja oman tekemisen käyttäminen kulmakivenä opetuksessa kantaa elämässä pitkälle. Luovuus on paljon muutakin kuin vain kykyä ilmaista itseään maalaten ja kirjoittaen. Elämä voi olla täydempi, kun pystyy etsimään ja löytämään omia ratkaisuja tilanteisiin, eikä vain valitsemaan niistä valmiiksi eteen lätkäistyistä. Se, että uskaltaa olla juuri oma itsensä, saa hyväksymään muutkin sellaisinaan ja suvaitsevuuteen oppiminen on tärkeää. Kun myöskään opettajan maailmankuva ei ole mustavalkoinen ja tiukka, niin uskon tämän asenteen heijastuvan myös lapsiin siten, että elämälle on helpompi olla avoinna.

On hienoa, että opetuksessa pyritään tuomaan esiin se, mistä asiat ovat lähteneet liikkeelle, saavuttaakseen sitten jonain päivänä nykyisen kehityspisteensä. Esimerkiksi kirjoitustaitoon perehtyminen tutustumalla ensin esi-isiemme luolamaalauksiin ja ihmisen tarpeeseen kommunikoida keskenään, saa lapset oivaltamaan minkä takia kyseinen taito on yleensä olemassa ja miksi se on tärkeää opetella. Asioiden alkujuurille meneminen ja alusta loppuun itse tekeminen antaa varmasti kykyä hahmottaa paremmin maailmaa ja liittää asioita suurempiin yhteyksiinsä. Olen ilolla seurannut, miten koulunkäynti on ollut sopivassa määrin myös seikkailua; metsäretkiä, puunkaatoa, kalastusta, purjehdusta- kaikki tarkoituksenmukaista ja todella innostavaa. Innostuneena oppii. Itsellenikin ovat parhaiten jääneet mieleen ne asiat, joiden oppiminen oli koulussa mielenkiintoista.

Olen tyytyväinen, että lapseni saa koulussa puhdasta ruokaa, jonka hankinnassa luomua ja lähituottajia on suosittu. En usko suomalaisen kouluruoan erinomaisuuteen: liian usein se on mitättömän pienellä budjetilla koottua, lisäaineilla kyllästettyä suurtalouskeittiöiden tuotosta. Näkemykseni mukaan ruoka voi toimia kuin parantava lääke tai sitten olla vahingoksi elimistölle. Se on solujemme rakennusaine ja kasvava lapsi ei huonoja rakennuspalikoita kaipaa. On vain arvelujen varassa, miten vakavasti lisäaineet lopulta kuormittavat lapsen herkkästi reagoivaa kehoa. Vahvistava ruoka kantaa yli sairastelujen ja sokerihumalajuhlien, eivätkä hirmuiset karkkimäärät edes tasapainoiselle pikkumasulle maistu. Annan suuren arvon terveelliselle ruoalle ja ajattelen sitä myös koulumaksua maksaessani- on kuin laittaisi rahaa pankkiin lapsen terveyden hyväksi.

Kaikenkaikkiaan koen Steinerkoulun tukevan kotikasvatusta sen kasvatusmenetelmien vastatessa paremmin omaa maailmankuvaani ja arvojani. Peruskoulussa tuntuu olevan paljon sellaisia toimintatapoja, joiden voisin kuvitella tuovan sekä lasta että vanhempia repivää ristiriitaisuutta kodin ja koulun välille. Meidän perheellä on positiiviset kokemukset Fredrika-koulusta, ja suurin kiitos siitä kuuluu asiaansa omistautuneelle opettajalle, johon myös lapset luottavat kuin kallioon.

Maria Peura, viidesluokkalaisen Ismaelin äiti, kirjailija

En tunne steinerpedagogiikkaa hyvin. Olen lukenut pari Rudolf Steinerin kirjaa, mutta en muista niistä juuri mitään.

Kuitenkin olen jo vuosia tiennyt, että haluan lapseni käyvän steinerkoulun. On ollut sellainen fiilis, erityisen vahva intuitio.

Kun muutimme Helsingistä Porvoon keskustaan, minulle oli tärkeää, että kaupungissa oli steinerpäiväkoti. Poikani Ismael oli silloin kolmevuotias. Ajattelin, että silloin, kun Ismael aloittaa koulun, Porvoossa on steinerkoulu.

Ja näin kävi.

Intuitioni ei kertonut kaikista koulun perustamiseen liittyvistä käytännön vaikeuksista. Se painotti enemmän yhteisyyden synnyttämää iloa, sitä säkenöivää energiaa, joka liittyy uuden luomiseen.

Me synnytimme steinerkoulun. Seurattuani iloista koulutyötä puolentoista vuoden ajan voin sanoa, että olen tyytyväinen.

Poika on innostunut koulunkäynnistä. Hän on koulussa, jossa hänen luovaa lapsenlaatuaan arvostetaan. Hän saa riittävästi älyllisiä haasteita. Hän saa olla riittävästi luonnossa. Hän saa synnyttää käsillään kauniita asioita.

Steinerkoulussa lapset tekevät itse kirjansa. Kuulin tästä jo vuosia ennen syntymistäni äidiksi. Olin vaikuttunut. Tunsin valtavaa mielihyvää, riemua suorastaan, kun kuvittelin itseäni lapsena omaa aapistani synnyttämässä.

Mielihyvä kasvoi hurmioksi, kun kuulin, että poikani luokka alkaa rakentaa pientä mökkiä. Rakennusprojekti alkoi puunkaadolla, sitten ryhdyttiin itse tekemään hirsiä. Minä olin kaukana, kun puita kaadettiin, mutta eläytyminen jo sai minut eheytymään.

Olen kiitollinen steinerkoulusta. Tunnen, että poikani on siellä turvassa. Saan seurata hyvin läheltä hänen koulunkäyntiään. Saan kokea yhteisöllisyyttä, joka antaa voimaa kohdata ja voittaa käytännön hankaluuksia tilanteessa, jossa koulumme ei nauti valtiontukea eikä Porvoon kaupunkikaan ole vielä ottanut steinerkoulua omakseen.

Henna Orrainen, Emmin äiti, klassinen homeopaatti

Miksi valitsimme steinerkoulun?

Tyttäremme aloitti Fredrikakoulussa,käytyään ensin peruskoulua kaksi ensimmäistä vuotta. Olin itse ollut projektissa mukana saadaksemme Porvooseen steinerkoulu, mutta Emmin aloittaessa 1. luokan koulu ei vielä ollut valmis aloittamaan...

Pieni ekaluokkalaisemme aloitti innolla koulun käynnin. Uusia ystäviä tuli heti liuta lisää. Koulun aloitus alkoi mielestäni aika rankasti, heti aloitettiin kirjainten ja tavujen päntääminen. Vauhdilla mentiin eteenpäin niin matematiikassa kuin lukemisyrityksissäkin. Läksyjä tuli paljon. Tuntui hurjalta katsoa kuinka lapsi yritti mukautua uuteen hektiseen rytmiin. Koulun käynnistä katosi pian ilo. Sydäntä särki kun vasta ekaluokkalainen alkoi aamuisin valittaa ettei halua mennä kouluun! Toinen luokka sujui samalla lailla. Koulun käynnistä puutui edelleen ILO. Mietimme mistä innostuksen oppimiseen voi vielä löytää, jos näin pienenä sen menettää...

Alunperin ajattelimme, että Emmi jatkaisi peruskoulussa kun oli siellä kerran aloittanutkin. Kuitenkin kun tuloksena oli oppilas joka meni vastahakoisena aamuisin kouluun, ainoana ilonaan kaverit koulussa, parhaaksi vaihtoehdoksi koimme että Emmi siityi fredrikakouluun. Hän aloitti ainoana 3. luokkalaisena luokassa,jossa oli 1. ja 2. luokkalaisia.

Nyt Fredrikakoulua on käyty pian 2 vuotta ja LAPSELLA ON AAMUISIN ILO mennä kouluun. Luokan yhteishenki on uskomaton. Luokan kevään purjehduskurssilla ollessani en voinut kuin ihastella kuinka lapset nauttivat yhdessäolostaan. Jollan kyytiin mentiin kenen kanssa vain ja toisia autettiin ilolla. Jokaisen lapsen kasvoilla paistoi aurinko, juuri sellainen kuin sääkin oli sillä hetkellä. Ja jokaiselle se oli varmasti myös ikimuistettava kokemus. Sitä on varmasti myös paraikaa käynnissä oleva rakennusprojektikin.

Ari Halla-aho, Copywriter

Emme koskaan olleet poikkeuksellisen kiinnostuneita "vaihtoehtopedagokiikasta",  semminkin kun suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ei mielestämme ole suurempaa vikaa. Vaimoni - ja lasteni äiti - sattuu olemaan koulutukseltaan tekstiilityön opettaja ja hän on toiminut myös peruskoulun luokanopettajana. Helsingin Käpylässä asuessamme laitoimme tyttäremme kotimme lähellä sijaitsevaan steiner-päiväkoti Pellavaan.

Pellavassa tutustuimme muihin vanhempiin ja kokemus oli todella mukava. Taloudellisistakin syistä päiväkodin toiminta oli hyvin yhteisöllistä. Vanhemmilta edellytettiin osallistumista - tilojen siivousta myöten. Tuollaisessa ympäristössä yhteishenki kehittyi aivan uudelle tasolle. Kaikki tunsivat toisensa, ainakin jollain tavalla.

Kun muutimme Porvooseen, harkitsimme jonkin aikaa kahden vaihtoehdon välillä: Keskuskoulu tai vuotta aiemmin aloittanut Fredrika-koulu. Päädyimme laittamaan Saaran Fredrikakouluun, koska heti ensi käynnillä aistimme tutun tunnelman.  Joukko avarakatseisia vanhempia, paljon ideoita, paljon mielipiteitä, valmiutta vastuunottoon ja aitoa välittämistä. Ja mikä parasta, nippu aurinkoisia ekaluokkalaisia, jotka kolmen minuutin tutustumisen jälkeen parveilivat iloisesti hälisten tulevien opettajiensa seurassa pihalla. Olimme myytyjä.

Nyttemmin, kun olemme tutustuneet tarkemmin steinerilaiseen opetukseen ja opettajiin, olemme huomanneet, että kyseessä on varsin selkeä, humaani  ja yleisinhimillinen tapa kasvattaa lapsia. Kaikenlainen "hörhöily" loistaa poissaolollaan. Pikemminkin käyttäisin steinerilaisuuden yhteydessä sanaa "maalaisjärki". Kyseessä on opetusmetodi, joka todella ottaa lapsen huomioon kaikkine tarpeineen, unohtamatta silti että kasvattamiseen kuuluu myös perusteltujen rajojen asettaminen ja opastaminen.  

Pieni Fredrikakoulu kasvaa taas ensi syksynä yhdellä luokka-asteella.

Olemme iloisia siitä, että saamme olla mukana näin hienossa toiminnassa. Ja erityisen iloisia siitä, että tyttäremme, Saara, nauttii elämästään Fredrika-koulussa. Olisi vaikea kuvitella lapselleen miellyttävämpää ja turvallisempaa kouluympäristöä.

Susan, Teklan äiti

Valitsimme tyttärellemme steinerkoulun monien syiden takia, mutta kiteytettynä koemme että tällä valinnalla pystymme pidentämään lapsuutta hiukan. Tyttäremme saa myös koulun jossa arvostetaan yksilöllisiä ominaisuuksia, tuetaan lasta yksilölliseen kehitykseen ja että pedagogiikassa löytyy metodit ja resurssit tämänlaiseen työhön.

Maiju Multanen, steinerpedagogi

Steinerkoulun opettajilla ei ole valmiita kirjasia tuntiensa suunnittelemiseen. Tällainen työskentelytapa vaatii oppilaiden tarpeiden aktiivista havainnointia, kiinnostusta maailman tapahtumiin ja paneutumista opetettaviin asioihin. Mielenkiinnolla työhönsä suhtautuva opettaja on mielestäni paras matkakumppani lapseni pitkällä koulutiellä. Steinerkouluissa koko pedagoginen henkilökunta kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan havainnoistaan jostakin yksittäisestä oppilaasta, auttaen näin luokanopettajaa omassa kasvatustyössään. Kouluvuoden aikana siis jokainen oppilas tulee tasaveroisesti huomioiduksi. Tällaista koko yhteisön huolenpitoa haluan omalle lapsellenikin.

Vanhempainilta