Steinerkoulut kuuluvat yleismaailmalliseen koululiikkeeseen. Ensimmäinen steinerkoulu aloitti toimintansa Stuttgartissa vuonna 1919. Koulu sai alkunsa itävaltalaisen Rudolf Steinerin pedagogisten virikkeiden innostamana.

Steinerkoulu on 12-vuotinen yhtenäiskoulu, joka antaa vähintään samat tiedolliset ja taidolliset valmiudet kuin peruskoulu. Lisäksi opetussuunnitelmaan kuuluu lukuisia erikoiskokonaisuuksia tieteen, taiteen ja käytännön aloilla.

Pedagogiikan taustalla on ihmiskäsitys, jonka perusteella koulun ja kasvatuksen tehtävänä on tiedollisten ja taidollisten valmiuksien lisäksi ihmisen tahdon, tunteen ja ajattelun kykyjen kehittäminen. Näiden kykyjen kehitys painottuu eri ikäkausiin. Tunne, tahto ja ajattelu liittyvät keskeisesti identiteetin ja tietoisuuden kehitykseen. Steinerkouluissa noudatetaan valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita.

Steinerkoulussa opetetaan runsaasti taito- ja taideaineita, mutta olennaisempaa on se, että taiteellis-käytännöllinen metodi läpäisee kaiken opetuksen. Steinerpedagogiikka on elämyksiä: eläytyvän kiinnostuksen syttyminen takaa tehokkaan ja raikkaan oppimisprosessin. Oleellista on taiteellisen metodin käyttäminen kaiken opetuksen elävöittäjänä. Käsitteellisen ja älyllisen suorittamisen asemesta käytetään elämyskeskeistä prosessioppimista. Koulukirjat kirjoitetaan ja kuvitetaan itse, musiikkia ja lyriikkaa työstetään päivittäin ja draamaprojektien kautta käsitellään ihmiseen ja yhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä.

Fredrika-koulussa lukujärjestyksiä laadittaessa pyritään ottamaan huomioon oppilaiden jaksaminen ja aktiviteettitason vaihtelut koulupäivän aikana. Koulupäivä noudattaa säännönmukaista rytmiä. Päivät alkavat jaksotunnilla niin, että oppilas keskittyy yhteen oppiaineeseen koko ajan 3-4 viikkoa kestävän jakson aikana. Syventyminen yhteen aineeseen kerrallaan auttaa pirstaleisen sirpaletiedon välttämisessä. Jakso-opetuksessa kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuu ja tietoa on helpompi prosessoida muistijärjestelmissä. Syvempi kiinnostuksen herääminen aiheeseen on todennäköisempää, kun aihetta käsitellään perusteellisemmin.

Jaksokokonaisuuden jälkeen aihe jätetään lepäämään ja nostetaan tietoisuuteen myöhemmin. Tauot edistävät opitun syventymistä ja tiedon muuttumista kyvyksi.

Jaksojen aikana on tapana oppiaineesta riippuen tehdä työvihko. Ensimmäisinä vuosina vihkoihin harjoitellaan kirjaimia ja numeroita ja piirretään suuria värikuvia. Yläkoululaisten vihkot ovat parhaimmillaan selkeitä ja visuaalisesti korkeatasoisia oppikirjoja, joiden laajat tekstit kirjoitetaan muistiinpanojen pohjalta.

Säännöllistä harjoittelua vaativat oppiaineet (esimerkiksi vieraat kielet) opiskellaan pääsääntöisesti viikkotunneilla.